Se oli kyllä semmonen hyrskynmyrsky, ja muistan olleeni todella surullinen silloin. Kotini vaihdosta on nyt n. kuukausi, ja olen enemmän kuin onnellinen että pääsin vaihtamaan kotia.
Enempää yksityiskohtia näpräämättä, isäntäperheeni sanoi minulle että minun pitää lähteä. He syyttivät minua asioista joita en todellakaan ollut tehnyt , ja päättivät sitten ilmoittaa minulle että minun tulee vaihtaa kotia. Tuumasta toimeen: erittäin ankaraa kodinhakua kesti hieman yli viikon, ja mutkia matkassa ja krokotiileja joessa oli joka mutkassa. Lopulta minulle sanottiin että minun pitää nyt lähteä takaisin koti-Suomeen. Minä sanoin siihen, että odotetaan nyt vielä, odotetaan nyt. Ja niin löysin perheitä, jotka voivat hostata minua vain yhden viikon, ja sitä otetaan mitä saadaan. Muutin ensimmäiseen toiseen perheeseeni, ja viikko vilahti ohi nopeasti. Sitten joutui taas pakkaamaan ja muuttamaan uuteen perheeseen. Vaikka olikin erittäin hienoa, että sain jäädä, oli kokoajan perheen vaihtaminen erittäin väsyttävää ja henkisesti raskasta. Sitten tuli kolmas viikko jälleen uudessa perheessä. Muuttoiltanani he sanoivat minulle, että voisinkin jäädä sinne kahdeksi viikoksi. No, selvä. Meni kaksi päivää, ja sain kuulla että voin jäädä sinne kuukaudeksi. Nyt olen siis edelleen täällä ja iloinen siitä että sain vihdoin vakituisen perheen!
Kaikenkaikkiaan perheenvaihto oli raskas rupeama jota en ikinä haluaisi kokea uudestaan, ja josta minulle jäi hylätyksi tulemisen pelko.
