perjantai 31. tammikuuta 2014

Kotini

Nyt kerron siis kotioloistani täällä. Isäntäperheeseeni kuuluu kaksi siskoa, isä, äiti, ja eläimet. Niin, eläimistä. Espanjalainen kotini on farmi, joten täällä asustelee kanssamme myös viisi lehmää joista yksi on vastasyntynyt vasikka, viisi koiraa, kaksi sikaa, lukematon määrä vuohia ja lampaita sekä yksi aasi.
Tämä vuohi on myös tiineenä, joten lisää pikkuvuohia odotettavissa pian!

Olin ollut täällä kaksi viikkoa kun tämä pikkusonni syntyi, on niin suloinen <3


Aasi joka osaa laulaa

Jos kävelet vuohiaitauksen ohi, kohtaat todennäköisesti monia uteliaita päitä seuraamassa menoasi

Mä en ole ikinä nähnyt näin isoja lehmiä!

Pienin koirista, Trufa

Vasta pentu, Moika

Ja mun lemppari, Perla (mopsit on jotenkin niin sympaattisia)
Nyt soi: Haloo Helsinki - Maailman toisella puolen

maanantai 27. tammikuuta 2014

Mä viheltelen vaan

Nyt soi: Beatles - Lucy in the sky with diamonds
(¡Anteeksi jos välillä mun kirjoitus on jotenki sekavaa, kirjotan iPadilla niin täs on autocorrect..!)
Kerron tällä kertaa vähän siitä minkälaisia tapoja täälläpäin Espanjaa on;

1. Poskisuudelmat. Niitä on kaikkialla Espanjassa, tiedän, ja ne ovat ehkä yksi suurin ero suomalaisiin tapoihin. Suomessa yleensä lähinnä vaan sanotaan että "no moi" tai jotain vastaavaa, mutta täällä ollaan heti iholla! Alkuun se tuntui aika epämiellyttävältä ja olinkin melko jäätävä ekoina päivinä niiden poskisuudelmien kanssa :D niihin kyllä tosin tottuu äkkiä ja jo nyt en osaa kuvitella miten muuten tervehtisin esim. omaa perhettäni Suomeen palatessani.

2. Ruokailutavat. En nyt kirjoita kaikkia niitä eri kohtiin koska turhaa. Ensinnäkin, toisinaan vaikkapa perheen nuoret tekevät lounaan/illallisen kokonaan. Lounas syödään aina koulusta palatessa ja usein isäntäperheeni äiti ei tee sitä. Illallinen syödään siinä 8-9 maissa illalla, mikä alkuun tuntui todella myöhäiseltä, varsinkin kun illallinen ei ole mikään pieni ateria (¡aterian koko riippuu myös perheen ruokailutottumuksista!). Syödessä koko perhe istuutuu yhdessä pöytään, mikä oli minulle eksoottista, sillä Suomessa mun oma perhe ei kauheasti yhdessä syö. Ensiksi syödään alkukeitto ja joskus tuoretta patonkia. Sitten on pääruoan vuoro, jonka jälkeen voi halutessaan ottaa vaikka jogurtin jälkiruoaksi.
Myös yksi ero syödessä on se, että täällä käytetään aika paljon majoneesia, kun Suomessa se on oikeastaan hieman harvinaisempaa syödä kaiken kanssa majoneesia (myönnetään, syön itsekin täällä majoneesia melko paljon, vaikken Suomessa sitä tee, ja olenkin lihonut täällä ihan kiitettävästi).

3. Liikenne. Koska asun vuoristoilla, on täällä myös mutkittelevat ja kapeat tiet. Se ei näytä espanjalaisia kuskeja haittaavan! Täällä ajetaan tiehen katsomatta ja lujaa, ja äkkijarrutuksia tulee jatkuvasti. En ole vieläkään täysin tottunut tähän ajotyyliin, vaan aina välillä edelleen sydän kurkussa pidän kiinni penkistä kynsin ja hampain. Moottoritiellä se ajaminen vasta pelottavaa onkin, vauhtirajoja ei tunneta ja ohitetaan miten sattuu. Liikenneympyröissä ei myöskään kunnioiteta toisia ajajia mitenkään huomattavan paljoa... Meno on täysin erilaista kuin Suomessa.

4. Lemmikkien pito. Melko useilla tässäkin kylässä on useampi koira, omassa perheessäni on viisi. Koirat ovat harvoin sisäkoiria, eli ne elävät käytännössä ulkoruokinnassa. Täällä Espanjassa asun farmilla, ja eläinten olot ovat hyvin toisenlaiset kuin Suomessa tavanomaisilla farmeilla. Yksi lehmistä sai vasikan (=vasikoi), ja pieni vasikka eristettiin heti emästään ja siirrettiin toiseen rakennukseen yksin. Kun kysyin että miksi, vastaukseksi sain, että turvallisuussyistä. Jaahas.

Enempää en nyt tähän hätään keksi, mutta eiköhän nämä jo riitä! :)
Katedraali Teldessä
Näkymä kotiterassin portilta

Kävin yhdellä mun kaverin serkun keikalla

Keikkalippu :D

lauantai 25. tammikuuta 2014

Ja vaikka ootkin kaukana siellä, kuule me tavataan vielä

KOTI-IKÄVÄ

Nyt aion siis puhua tästä aiheesta, mikä on mua tosi paljon askarruttanut. Koti-ikävä. Olen tänään ollut täällä jo tasan 3 viikkoo ja luulis siinä ajassa tulleen jo edes vähän ikävä. Mut eipä vaan oo tullu! En ikävöi Suomesta ketään (no mun koiran haluisin nähä), vaik ennenku mä tänne tulin olin iha varma et mulle tulee heti ekal viikol ihan kauhee ikävä. Oon kyl jutellu äidin ja veljen kaa Skypessä mut ei mulle oo tullu siin mitää semmost "pakko nähä noi"-tunnetta. Mä veikkaan et se koti-ikävä tulee joskus ehk tokan kuukauden jälkee tai jotain, tai saa nähdä tuleeko ollenkaan! Mut välil oon joitain asioita kotoota kaivannu, kuten perunamuusia (:D), korvapuusteja ja fazerin sinistä. En syö Suomessakaa niin kauheasti korvapuustei ni mitä mä nyt niitä kaipaan?! :D en jotenki osaa enää kuvitella puhuvani esim. Kotona tai koulussa suomea, ku kaikki kokoajan puhuu Espanjaa ihanal Kanaria-aksentillaan. Ku Suomessahan jos on vaikka Turussa viikon ni kyl se murre rupee tarttumaan itellekki, ni tääl on iha sama! Ku tulin tänne ni puhuin viel sillee niinku manner-Espanjas puhutaan ni nyt jo puhun enemmän Kanaria-aksentil! Ja seki ku tänne tullessa olin melko huono Espanjas ni nyt ymmärrän jo paljon paremmin ku mitä pari viikkoo sitte, ja puhun jo kans vähä enemmän! Toivon et sillo ku lähen täältä ni osaisin jo ainaki melko sujuvaa Espanjaa. Äääh mä oon eksyny aiheesta ihan kokonaa!! Noh, ehkä joskus toiste!
Nyt soi: Def Leppard - Rock of ages
Haluttiin mennä kaverin kaa vessaa mut ainoo vessa oli ravintolas ni piti ostaa :D




perjantai 24. tammikuuta 2014

Ensiaskelten vapinaa

Nyt soi: Red Hot Chili Peppers - Dani California
Hei kaikki, päätin nyt sitten alottaa bloggaamisen, tällä kertaa aiheesta: minun vaihto-oppilasaikani Espanjassa. Tulin 4. tammikuuta, eli nyt oon jo 3 viikkoa täällä kerennyt asustelemaan, ja olo on sen mukainen! Tunnen oloni jo niin kotoisaksi täällä ja ekaa kertaa pitkään aikaan mä oikeesti tykkään jopa koulusta! Mutta, jos nyt esittelisin itseni paremmin;
Nimi on siis Iida, olen 15-vuotias paljasjalkainen Helsinkiläinen, (jaa en tiiä yhtää mitä pitäs kirjottaa), oon aina tykänny matkailusta niin sillon noin vuos sitten ku sanottiin että tämmönen mahollisuus voi olla että pääsen vaihto-oppilaaksi niin heti tartuin tilaisuuteen! Se on jännää että ainaku pitää kertoo itestään jotain ni heti menee iha lukkoon ja tuntuu ettei tunne itseään yhtään :D "öö millanens ihminen mä nyt oikeestaa oonkaan..?".. No ehkä pystyn itestäni kertomaan enemmän myöhemmin, jos tulee päähän jotain tärkeää kerrottavaa! :D Huomenna luultavasti kirjottelen uudestaan, nyt oon ainaki niin rättiväsyny etten jaksa yhtää mitään vaik ois nii paljon kerrottavaa! Öitä, loppuu vielä pari kuvaa :)
Piti tulla enemmän kuvii mut ne muut ei näyttäny toimivan...